
Tekoälyn ja digitalisaation kiihtyvä kehitys muuttaa työelämän ja yhteiskunnan rakenteita ennennäkemättömällä nopeudella. Uudet teknologiat tehostavat tuotantoa, synnyttävät innovatiivisia liiketoimintamalleja ja ohjaavat resursseja yhä harvempien toimijoiden hallintaan. Tämän teknologisen murroksen keskellä nousee esiin kriittinen kysymys: kuinka varmistamme, ettei tämä kehitys syvennä entisestään olemassa olevia sosiaalisia ja taloudellisia eroja?
1800–1900-lukujen taitteessa Suomen yhteiskunta siirtyi agraarisesta talousjärjestelmästä teolliseen tuotantoon. Tämä kehitys johti merkittävään kansantaloudelliseen nousuun, mutta samalla se syrjäytti kokonaisia väestöryhmiä, joiden toimeentulo perustui perinteisiin ammatteihin ja liikkuvaan elämäntapaan.
Romaniväestö menetti keskeiset elinkeinonsa, kun hevoskauppa, sepäntyöt ja käsityöammatit menettivät markkina-arvonsa teollisten tuotantomenetelmien yleistyessä. Samanaikaisesti lainsäädäntö, kuten irtolaislait, rajoitti heidän liikkumisvapauttaan. Yhteiskunnallinen ilmapiiri suosi sulauttamista, mutta tarjosi heikosti välineitä todelliseen osallisuuteen. Näiden tekijöiden yhteisvaikutus johti romaniväestön pitkäkestoiseen syrjäytymiseen, jonka seuraukset ovat edelleen nähtävissä koulutuksessa, työllisyydessä ja sosiaalisessa asemassa.
Romaninuorten on päästävä roolista, jossa he ovat ainoastaan koulutuspoliittisten toimenpiteiden kohteita, asemaan, jossa he toimivat aktiivisina kehittäjinä ja yhteiskunnallisina vaikuttajina.
Tällä hetkellä elämme vastaavanlaista murrosta, jossa tekoäly ja automaatio muokkaavat työmarkkinoita perustavanlaatuisesti. Asiantuntija-arviot ennustavat, että jopa kolmannes nykyisistä työtehtävistä on tekoälyn ja digitaalisen automaation vaikutuspiirissä. Romaniväestön osalta tämä kehitys tuo mukanaan huomattavan riskin: ilman kohdennettuja toimenpiteitä heidän kilpailukykynsä työmarkkinoilla voi heikentyä entisestään.
Tekoälykehitys ei ole neutraalia; se rakentuu olemassa
olevien rakenteiden ja pääomien varaan. Jos yhteiskunnalliset toimet eivät
tavoita kaikkia väestöryhmiä, teknologinen edistys voi vahvistaa jo valmiiksi
syrjässä olevien ryhmien haavoittuvuutta.
Romaniväestössä on vahvaa ”soft-skill” osaamista, tiiviin yhteisöllisyyden vuoksi jos nostamme myös teknisen osaamisen tasoa meillä on tarvittava resepti kilpailla työmarkkinoilla. Tarvitsemme enää koulutus-, työllisyys- ja osallistumisrakenteet tukemaan tätä siirtymää.
Tulevaisuuden rakennustyössä tarvitaan yksilöllisiä oppimispolkuja, kulttuurin huomioivaa pedagogiikkaa sekä pitkäjänteisiä tukirakenteita. Romaninuorten on päästävä roolista, jossa he ovat ainoastaan koulutuspoliittisten toimenpiteiden kohteita, asemaan, jossa he toimivat aktiivisina kehittäjinä ja yhteiskunnallisina vaikuttajina.
Bahtalo Consulting tukee romaneita yrittäjyydessä, työllistymisessä ja digitalisaation hyödyntämisessä. Haluamme, että yhä useampi romani työllistyy, menestyy yrittäjänä ja hyödyntää uusia teknologioita paremman tulevaisuuden rakentamiseksi.